Koirat venyttelevät itse itseään, jos huomaa niitä seurata. Venyttelyt jäävät pois koiran ollessa jostain kohden “kipeä”. Venyttelyllä palautetaan lihaksen lepopituus. Tällöin aineenvaihdunta normalisoituu ( kireä lihas haittaa hiussuoniston toimintaa) ja palautuminen tehostuu. Venyttelyllä estetään kiinnikkeiden syntymistä ja lisätään liikelaajuutta. Liikkeet, jotka huoltavat tärkeimpiä lihasryhmiä, on melko helppo oppia. Koiran ollessa kylkimakuulla ( seistenkin voi kokeilla) raajaa ohjataan normaalin liikeradan suunnassa ääriasentoon, ja pysytään siinä hetki. Otteiden tulee olla niveliä tukevia ja rauhallisia, varaudu heti löysäämään venytystä, kun koira haluaa. Otetta ei saa yht’äkkiä irrottaa. Jos koiralla lihaksisto kipeä ja jännittynyt, saattavat venytykset jotka tehdään raajaa ”pumppaamalla” tuntua paremmalta kuin pitkäkestoiset venytykset. Tärkeimmät liikkeet ovat: eturaajan eteenvienti ( venyttää ”hartianseutua”), eturaajan taaksevienti ( kohdistuu kaulan lihaksiin), takaraajan eteen vienti( kohdistuu reiden takaosaan ) ja takaraajan taaksevienti ( kohdistuu reiden etuosaan). Aika ajoin on syytä tarkistaa, onko vartalon taipuminen symmetristä. Kylkivälilihakset työskentelevät koiran läähättäessä, ja kireinä haittaavat rintakehän liikkuvuutta ( myös ruhjeet tavallisia). Selän isojen lihasten jännittyneisyys voi myös aiheuttaa toispuoleisuutta rungossa. Niskan, selän sekä lonkan lähentäjien venytteleminen vaatii alkuopastuksen kädestä pitäen.

Toinen lihashuollon tunnettu menetelmä on hieronta. Eläimet nuolevat tai hankaavat arkoja kohtia itsekin. Hieronta rentouttaa lihaksia palauttamalla niiden aineenvaihdunnan tavanomaisemmaksi ja murtamalla syntyneitä kiinnikkeitä jotka voivat rajoittaa lihaksen toimintaa. Hieronnalla voidaan joko rentouttaa tai aktivoida koiraa. Turkin ravistelua voidaan käyttää lämmittelyssä, tai virkistämään koiraa. Koiranomistaja voi muuttaa osan silittelyistä hierovampiin, lihaksiin saakka ulottuviin otteisiin. Hieronnan tavoitteena voi olla koiran käsiteltävyyden parantaminen sekä omistajan ja koiran välisen luottamuksen syventäminen. Koirakirjojen lihaskarttoja tutkimalla oppii löytämään sellaisen suunnan sormien liikkeelle, että hieromalla saa myös venytettyä lihasta. Venyttäminen onnistuu kun paineen suunta on poikittain lihaksen runkoon nähden. Mikäli koiralla on jokin vamma pehmytkudoksissa, tai esimerkiksi nivelrikko, pyydä eläinfysioterapeutilta yksilölliset ohjeet.

Harva koira ryntäisi juoksemaan seisovilta jaloiltaan – kylmiltään – jos ne itse kehonsa toimintoja kuunnellen saisivat liikkua. Yhä useammin koira otetaan autosta harrastuspaikalla, ja liikkeelle lähdetään lämmittelemättä, kuten agilityssä tai metsällä joskus käy. Varsinkin jos koira kastuu, haihtuu lämpöä ja lihaksisto kangistuu. Ei ole turhaa käyttää koiralla ”loimea” sen levätessä autossa esimerkiksi maastoa vaihdettaessa, jos turkki on märkä ja ilma kylmä tai tuulinen ( erityisesti lyhytturkkiset rodut). Rasituksen jälkeen ns loppuverryttely edesauttaa kuona-aineiden poistumista kehosta. Eli vaikka maastopäivällä olisikin ollut pituutta “riittävästi” tekee sekä koiralle että ohjaajalle hyvää, että viimeiset 15 minuuttia ennen paikoilleen asettumista olisi rauhallista kävelyä. Parin tunnin levon jälkeen puolen tunnin kävely ja sen jälkeen tehdyt venyttelyt antavat hyvän palautuksen elimistölle. Lämpö- ja kylmähoitoja voidaan käyttää kehon hoidossa: turvonneeseen kohtaan sopii kylmäpakkaus, ja vanhoille vammakohdille lämpöpakkaus.

Lihashuolto kaikkinensa koostuu järkevästä harjoittelusta, tarpeen mukaisesta ravinnosta, perusterveyden hoidosta sekä tukitoimista kuten hieronnasta.

Lähdekirjallisuutta:
Hourdebaight J-P: Koirahieronta
Koponen Auli: Koiran ensiapu ja kotilääkintä
Saastamoinen Markku toim. Koiran ruokinta ja hoitohoito

-sj06-