Suomenpystykorvien sairauksista

YLEISTÄ TERVEYDESTÄ JA SAIRAUKSISTA

Suomenpystykorva on rotuna melko terve.  Pitkäaikaista hoitoa vaativia sairauksia kuten  sydänsairauksia niillä ilmenee vähän. Ihottumat ja allergiat ovat harvinaisia. Tuki-ja liikuntaelimistön  osalta ongelmana ovat polvet, joissa ilmenee polvilumpion sijoiltaan menoa. Selkärangan tai lonkkien rakenteessa on harvoin muutoksia. Pystykorvan odotettavissa oleva elinikä on moneen rotuun verratuna pitkä; suurin osa elää yli 10-vuotiaaksi ja jopa 17-vuotiaita on ollut.

Epilepsiaa suomenpystykorvilla on hieman enemmän kuin koirilla yleensä. Silmäsairauksia etsitään, mutta niitä löytyy vähän. Polvilumpion sijoiltaan menoa löytyy jonkinverran. Alueellisena ilmentymänä on noin kymmenen vuoden ajan esiintynyt veriripulia, joka on tappanut jo kymmeniä koiria – suurin osa menehtyneistä on ollut suomenpystykorvia. Metsästyskoiralle tyypillisiä ovat tapaturmat, jotka voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita tai pahimmillaan kuoleman.

Sairauksista  tilastoidaan jatkuvasti vain PEVISA-tarkastuksessa käyneet, sekä epilepsiasta kerätyt tiedot. Muiden sairauksien määrää on vaikea arvioida. Niistä tullee lisätietoa meneillään olevien kyselytutkimusten tulosten yhteydessä.

PEVISAssa mukana olevat sairaudet

Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma eli PEVISA on rotukohtainen ja ohjeistus uusitaan määräajoin. Tutkimustulokset ovat julkisia ja aina eläinlääkärin tekemiä. Roduittain määriteltyjen ohjeiden mukaisesti  tutkimustulos  voi aiheuttaa jalostuskiellon sekä estää pentujen rekisteröinnin. Suomenpystykorva on ollut PEVISA-ohjelmassa mukana vuodesta 1994, ja tilastojen mukaan terveystilanne näyttäisi olevan näiden sairauksien kohdalla menossa parempaan päin. Tällä hetkellä voimassa oleva PEVISA sallii sekä urokselle että nartulle yhden pentueen rekisteröinnin ilman tarkastusta.

Silmäsairauksista tutkitaan PHTVL/PHPV eli sikiöaikaisen verisuonijäänteen aiheuttama silmän kehityshäiriö, HC eli perinnöllinen harmaakaihi, PRA eli verkkokalvon etenevän surkastuman periytyvä muoto ja RD eli verkkokalvon vajaakehitys. Vuosien 1988 -2004 aikana tutkittiin 1486 koiran silmät, ja edellä mainittuja sairauksia löytyi 22 koiralta.

PHTVL/PHPV persistent hyperplastic vasculosa lentis / persistent hyperplastic primary vitreous tarkoittaa sairautta, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Sairaudessa on eri asteita pienistä pilkuista sokeutta aiheuttaviin muutoksiin saakka.

HC eli harmaakaihi sisältää useammanlaisia näkökykyä haittaavia sairauksia linssissä. HC:ssä linssin läpinäkyvyys häviää kokonaan tai osittain. Muutokset tavatataan yleensä molemmissa silmissä, jolloin on mahdollista että koira sokeutuu linssien samentuessa. Harmaakaihi kehittyy aikuisiällä ja on etenevä sairaus, tämän vuoksi monessa rodussa silmätarkastuslausunto on määräajoin uusittava. Suomenpystykorvalla riittää tällä hetkellä kertatarkastus koiran täytettyä yhden vuoden. Silmätarkastus kannattaisi teettää lähempänä astutusikää jotta nämä myöhemmin ilmenevät sairaudet ennättäisivät tulla näkyviin. HC on periytyvä,  eikä sairaita pidä käyttää jalostukseen. Suurin osa HC-muutoksista on lieviä, ja koirat voivat elää normaalia elämää. Tutussa ympäristössä ja valoisassa koira selviää hyvin näön heiketessäkin.

PRA progressiivinen retinaalinen atrofia eli verkkokalvon asteittainen surkastuma on etenevä sairaus, joka aiheuttaa sokeutumisen jo 1 – 8 vuotiaana. Verkkokalvolle kertyy aineenvaihduntahäiriön takia kuona-aineita ja verkkokalvo surkastuu. Ensimmäisenä oireena omistaja havaitsee usein koiran vaikeudet hämärässä liikkumisessa. PRA:n aiheuttava geeni  on pystytty jo useassa rodussa eristämään, ja sairaiden – kantajien- terveiden koirien tunnistaminen on mahdollista. Geenitestin avulla myös kantajat löydetään ennen jalostuskäyttöä, PRA on resessiivisesti periytyvä.

RD retinaalinen dysplasia eli verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa on eri vakavuusasteisia häiriöitä.  Lievimmillään ilmenee  paikallista verkkokalvon poimuuntumista ja pahimmillaan verkkokalvo irtoaa. Nämä muutokset voidaan todeta jo pennuilla. Paikalliset poimut verkkokalvon pohjassa ovat vaarattomia, eikä koiria joilla on vain joitakin poimuja silmän pohjassa ole tarpeellista sulkea pois jalostuksesta.

Patella luksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno on tyypillisesti pienten ja keskikokoisten pystykorvaisten rotujen ongelma. Usein tilaan liittyy myös avoimet kulmaukset takajaloissa eli ”suorat” takajalat. Näkyvinä oireina voivat olla ulkokierteinen asento polvessa tai jalan lukkiutuminen suoraksi. Patella luksaatio on kasvuhäiriö silloin, kun reisiluun nivelosa ei kehity normaalisti , eikä siihen kehity telauraa jossa lumpio pysyisi.  Lumpion sijoiltaan meno voi tapahtua tapaturmaisesti, mutta silloin luinen rakenne on normaali. Virheellinen rakenne altistaa koiran nivelrikolle, jolloin ontumista aiheuttavia kipuja voi olla jatkuvasti. Lievemmissä asteissa polvi ärtyy ajoittain, ja lumpion paikallaan pysymistä voidaan yrittää leikkauksella korjata. Virheellinen rakenne periytyy polygeenisesti ja kahta lievästikään ilmiasultaan sairasta ei tule parittaa. Suomenpystykorvan PEVISA:ssa asteen 2 tai huonommat polvet omaavaa koiraa ei suositella jalostukseen.

Patella luksaatiota ilmeni vuosituhannen vaihteessa ainakin Pohjois-Karjalassa aiempaa enemmän. Ilmiön takia alueen eläinlääkäreille tehtiin kirjallinen kysely, ja sen tuloksena tuli tietoon että vuosittain polvilumpion sijoiltaan menon takia leikkaukseen päädytään keskimäärin 20 suomenpystykorvan kohdalla. Kyselyä ei laajennettu koko maata kattavaksi, koska laaja epilepsiaan liittyvä kyselytutkimus oli suunnitteilla ja  muut sairaudet pystyttiin liittämään siihen. Pevisa-tarkastuksissa polvivikaisia löytyy vuosittain vain muutama, mutta tuskinpa näitä selvästi oireilevia enää virallisesti tarkastetaan. Pahimmillaan sairaus on jo pikkupennulla havaittavissa.  

Epilepsia

Epilepsiasta on vaihtelevia ilmenemismuotoja. Tyypillinen ja parhaiten tunnistettava kohtaus laajenee kaataen koiran, ja se jäykistyy. Raajat tekevät ravaamisliikkeitä ja tajunnan taso laskee. Lievimmillään  tulee poissaolokohtauksia, joita on vaikea varsinkin paljon ulkona olevalta koiralta huomata. Epilepsian voivat laukaista myös muut sairaudet, ja eläinlääkärin tekemä tutkimus on aina tarpeen diagnoosin tekemiseksi. Perinnölliset muodot ilmenevät yleensä jo nuoruusiässä, mitä vanhempi koira on sen todennäköisempi on jokin muu sairaus ( joka tosin sekin voi olla periytyvä). Epilepsian diagnosointiin on eräissä roduissa jo saatu toteutettua geenitesti, kartoitus suomenpystykorvan osalta on jo aloitettu. Olisi tärkeää löytää sairaat koirat jo ennen taudin puhkeamista, sillä jos koira on vuosia oireeton tai kohtauksia ei satuta näkemään, sitä voidaan käyttää jalostukseen tietämättä. Kantajia voidaan käyttää terveiden kanssa. Kahden terveen parituksesta ei voi syntyä edes sairauden kantajaa. Kantajia lienee kuitenkin niin paljon suomenpystykorvan elossa olevasta kannasta, että niitä joudutaan käyttämään ettei pienen rodun geenipohja kapene liikaa. 

Muita sairauksia

Vuosituhannen vaihteessa Ilomantsissa oli suorastaan epidemia verisestä ripulista. Loppukesällä vaivaava sairaus tappoi pahimpana kesänä yli 20 suomenpystykorvaa. Muunkin rotuisia koiria sairastui samanlaisin oirein ( syömättömyys, köyry selän asento, verinen uloste) mutta vain muutama on  vuosien mittaan menehtynyt.Tautia ilmeni voimakkaasti useampana kesänä peräkkäin, jolloin myös EELA kiinnostui sairaudesta. Taudin aiheuttajaa ei saatu selville, mutta kuolinsyyksi selvisi anafylaktinen shokki. Tämä tarkoittaa eräänlaista allergista reaktiota. Koirien suolisto tulehtuu taudissa nopeasti, ja avatuilla koirilla on todettu marmorointia muistuttava kuviointi suoliston pinnalla. Koirat menehtyvät ilman hoitoa jopa alle vuorokaudessa ensimmäistä oireista. Tämä tieto kuolinsyystä muutti ripulin hoitoa ratkaisevasti, ja vaikka sairautta on edelleen ilmennyt joitakin tapauksia vuosittain, pystytään suurin osa koirista pelastamaan. Tätä erittäin nopeasti etenevää sairautta on Pohjois-Karjalan lisäksi tavattu ainakin Kainuussa ja Kymessä.